mennessä LSKuntoutus | marras 15, 2021 | Blogi
Tasapainoharjoittelu on tärkeää ja sitä voi tehdä tehokkaasti myös kotioloissa. Tässä blogikirjoituksessa kerron aluksi lyhyesti mitkä asiat on tärkeää huomioida, jotta tasapainoharjoittelu on tehokasta ja turvallista sekä riittävän monipuolista. Lopuksi kerron kolme liikettä jotka harjoittavat tasapainoa ja joiden tekeminen kotioloissa on helppoa.
Tasapainoharjoittelun taustaa
Tasapainoon vaikuttavat monet eri tekijät sekä ihmisessä itsessään että ympäristössä. Käyn nyt kuitenkin hyvin lyhyesti ja yksinkertaisesti läpi mitkä asiat on hyvä huomioida tasapainoharjoitteita tehdessä.
Kehossamme olevista elinjärjestelmistä haluan nostaa esiin kolme tasapainoon vaikuttavaa elinjärjestelmää:
- sisäkorvan tasapainoelin
- nivelissä, lihaksissa ja ihossa olevat tuntoaistit
- näköaisti
Tasapainoharjoitteissa onkin tärkeää huomioida yllä mainitut järjestelmät, koska niitä häiritsemällä saadaan tasapainoharjoittelusta tehokkaampaa ja harjoittelua voidaan kohdistaa tietylle aistijärjestelmälle. Ihminen pärjää kyllä jos menettää yhden yllä mainituista aistijärjestelmistään. Jos kuitenkin menettää kaksi, niin tasapainon kanssa on haasteita.
Tasapainoharjoitteluun liittyvät aistijärjestelmät
Sisäkorvan tasapainoelin sijaitsee nimensä mukaisesti sisäkorvassa. Se muodostuu kolmesta kaarikäytävästä. Kaarikäytävät ovat järjestäytyneet toisiinsa vasten suorassa kulmassa kolmella eri tasolla. Kaarikäytävät sisältävät aistinsoluja ja nestettä. Nuo aistinsolut tuottavat tietoa aivoille pään asennosta suhteessa painovoimaan sekä pään kiertoliikkeistä. Sisäkorvan aistielintä voi harjoittaa kääntelemällä päätä liikkeen aikana.
Nivelet, lihakset ja iho aistivat kehon asentoa ja liikettä. Sisätuntoaisti tarkoittaa sitä että terve ihminen aistii missä asennossa hänen raajansa on tai löytää laukkua penkomalla etsimänsä esineen katsomatta. PIntatuontoaistin avulla taas tiedämme minkälaisella alustalla seisomme tai kävelemme katsomatta alustaa tarkemmin. Nämä aistimukset kulkeutuvat aivoihin, josta lähetetään takaisin päin käskyjä muuttaa esim. jonkin nivelen asentoa. Näitä aisteja voi haastaa tasapainoharjoittelussa esim. tekemällä harjoitteita erilaisilla alustoilla.
Näköaistin merkitys tasapainoon korostuu iän myötä. Monella ihmisellä näkö heikkenee iän myötä, joten näköaistin merkitys myös tasapainoharjoittelussa korostuu. Toisaalta hyviin silmälaseihin ja riittävään valaistukseen kannattaa satsata myös tasapainon vuoksi. Kun tasapainoharjoitteita tehdään silmät kiinni, haastaa se muut aistijärjestelmät.
Blogin lopuksi kerron vielä kolme tasapainoharjoitetta, joita voit tehdä kotona turvallisesti ja tehokkaasti. Nämä harjoitteet löytyvät myös videona Lapin Seniorikuntoutuksen youtube kanavalta.
Tasapainoharjoitteet
- Seiso jalat hartioiden levyisessä haara-asennossa. Vie painoa jalalta toiselle ja irrota pikkuhiljaa toinen jalka alustalta. Tee sama siten että toinen jalka on edessä ja toinen takana, nk. käyntiasennossa.
- Kävele tasaisella alustalla eteen- ja taaksepäin sekä sivuaskelin molemmille puolilla. Voit tarvittaessa ottaa aluksi tukea esim. pöydän reunasta.
- Marssi paikallasi, käännä päätä varovasti puolelta toiselle marssimisen aikana. Pään kiertäminen puolelta toiselle haastaa tasapainoa, koska katsetta ei voi tuolloin lukita yhteen paikkaan.
Lisää vinkkejä tasapainoharjoitteluun löydät muista taspainoon liittyvistä blogeistamme.
Tasapainoharjoittelussa on tärkeää tehdä harjoitteita usein ja levänneenä. Haastavuutta kannattaa lisätä pikkuhiljaa, koska tasapainoharjoittelussa turvallisuus on tärkeää. Siksi harjoitteiden tekemisen toteuttamiseksi kannattaa valita paikka, jossa horjahtaminen saa korjattua jonkin tukevan tuen avulla.
Mukavia tasapainoharjoitteita toivottaen,
Maria Rantonen
mennessä LSKuntoutus | marras 1, 2021 | Blogi
Kumpi on parempi apuväline liikkumiseen, rollaattori vai kyynärsauvat? Tästä olen nähnyt väittelyitä facebookin ryhmäpalstoilla ja myös asiakkaat tätä pohtivat. Tässä blogitekstissä käsittelenkin rollaattoria ja kyynärsauvoja liikkumisen apuvälineinä yleisesti sekä oman työkokemukseni kautta.
Liikkumisen apuvälineen arvioinnista
Tein 3 vuotta sitten töitä fysioterapeuttina eräällä kuntoutusosastolla. Apuvälinetarvetta arvioitiin yksilöllisesti kunkin asiakkaan kohdalla. Olin mukana lääkärin kierrolla, jolloin keskustelimme yhdessä aiheesta lääkärin, sairaanhoitajan ja joskus myös ylilääkärin kanssa. Apuvälineen valinta ja käytön ohjaus ei aina ole niin yksinkertaista. Tuohon aikaan, kun olin vastavalmistunut fysioterapeutti, kokeneiden kollegoiden tuki oli tärkeää ja sain paljon oppia/neuvoja muilta fysioterapeuteilta ja kuntohoitajilta.
Apuvälineen käytön on tarkoitus ehkäistä ontumista sekä kipua lisäävää liikemallia kävellessä. Apuvälineen on tarkoitus mahdollistaa mahdollisimman itsenäinen arki ja selviytyminen päivittäisistä toiminnoista. Apuvälinettä tulisi käyttää vain silloin, kun se on tarpeellinen.
Rollaattoriin, jota kutsutaan myös kävelytelineeksi, liittyy usein ennakkoluuloja ja ajatuksia vanhenemisesta. Rollaattorin käyttöönottoa vältellään ja joskus jopa kohtalokkain seurauksin.
Nykypäivänä rollaattori valikoima on hyvin laaja ja visuaalinen. Apuvälinemarkkinoilla rollaattoria on kehitetty paljon. Pitkälle on tultu siitä Eslan ensimmäisestä potkukelkasta, joka kehitettiin Ruotsissa 80-luvulla.
Tätä ensimmäistä rollaattoria eli puista Esla kävelykelkkaa olen aikoinaan käyttänyt kuntoutustyössä. Kyseinen apuväline otettiin käyttöön muistisairaalla rouvalla, jonka ranne ja olkapää olivat murtuneet. Asiakas ei yhdellä kädellä saanut tarpeeksi tukea tasapainoon rollaattorista/kyynärsauvasta, mutta puisen kävelykelkan kanssa liikkuminen saatiin aloitettua.
Kyseinen kelkka oli ollut kukkatelineenä osaston käytävällä pitkään, mutta sitä kokenut kuntohoitaja minua vinkkasi kokeilemaan. Ja näin asiakas saatiin liikkeelle ja kävely alkoi taas sujua pikkuhiljaa. Kelkan kanssa kääntyminen ei onnistunut ilman apua, mutta suoraan liikkuminen sujui hyvin. Aloitimme lyhyistä kävelymatkoista. Myöhemmin asiakas käytti rollaattoria ja lopulta kuntoutui ilman apuvälineitä liikkuvaksi. Hän asui omakotitalossa, jossa oli portaita, jonka vuoksi ilman apuvälineitä liikkuminen tai vähintään kyynärsauvojen käyttö oli kotiuttamisen ehtona.
Rollaattorin voi saada lainaksi paikallisesta apuvälinekeskuksesta jos lääkinnälliset kriteerit täyttyvät. Valtakunnallisessa apuvälineiden luovutusperusteet oppaassa sanotaan seuraavaa:
- Kävelyteline voidaan luovuttaa lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä, kun liikkuminen sairauden tai vamman seurauksena on alentuneen toimintakyvyn vuoksi ilman tukea oleellisesti alentunut.
- Kevyemmistä apuvälinevaihtoehdoista ei ole riitävästi apua (sauvat, keppi).
- Kävelyteline lisää asiakkaan itsenäistä suoriutumista kotona ja/tai kodin ulkopuolella.
Rollaattorin kanssa kävellessä, jäävät pois ylävartalon kierrot. Luonnollisesti kävellessä ylävartalosta tulee käsistä myötäliikkeet alaraajoille sekä ylävartalon kierto. Erityisesti rollaattorikävelijän tulisi harjoittaa ylävartalon kiertoja ja venyttelyä, jotta ylävartalo ei pääse jumittumaan.
Rollaattori karkaa helposti liian kauas ja kävelystä tulee etukumaraa. Onkin tärkeää muistaa, että rollaattori pysyy lähellä vartaloa liikkuessa. Nykypäivänä rollaattorit ovat kevyitä työntää, mutta jos lihaskunto on heikko, saattaa rollaattori aiheuttaa kuormitusta heikkoon lantionpohjaan. Lantionpohjan harjoittelu rollaattorin käyttäjillä on myös tärkeä huomioida.
Kyynärsauvat apuvälineenä
Kyynärsauvojen tarpeen arviointi ja valinta tapahtuvat useimmiten muualla kuin tulevassa käyttöympäristössä. Kyynärsauvoilla liikkuminen haastaa tasapainoa. Apuvälineitä kokeiltaessa ja testattaessa on tärkeää harjoitella liikkumista erilaisilla alustoilla, erilaisissa tiloissa ja eri toiminnoissa, kuten istuutuessa ja seisomaan noustessa. Vaikka tasapaino olisi riittävän hyvä kyynärsauvojen käyttöön voi yläraajojen kipu/murtumat/toimintarajoitteet estää niiden käytön.
Kyynärsauvoilla pääsee liikkumaan portaita. Jos asiakkaalla on portaita kotona/omassa elinympäristössä, tulee niissä kävelyä harjoitella kyynärsauvojen kanssa. Käytin ohjatessa muistisääntönä lausetta ”kipeä alaraaja on aina alemmalla askelmalla”. Portaita ylös kävellessä tuodaan terve alaraaja ensin askelmalle sauvojen kanssa. Portaita alas mentäessä tuodaan ensin kipeä alaraaja alemmalle askelmalle sauvojen kanssa.
Kyynärsauvoilla kävellessä on muutama eri tyylivaihtoehto. Kaksipiste kävelyssä tuodaan sauvat ja kipeä jalka parina ja astutaan terveellä ”ohi”, nelipiste kävelyssä tuodaan vastakkainen ylä- ja alaraaja parina eteenpäin. Yhtä kyynärsauvaa käytettäessä, tuodaan kyynärsauva kipeän jalan vastakkaiselle puolelle. Välillä tv-ohjelmissa näkee, että keppi/kyynärsauva on tuotu samalla puolelle kehoa kipeän alarajaan kanssa, jolloin jalka ja keppi liikkuvat parina. Tämä ei tue kävelyn luonnollista liikemallia ja saattaa aiheuttaa lisää kipua.
Tein aikoinaan kotikäyntiä kotihoidon fysioterapeuttina asiakkaan luona, jolle oli tehty tekonivelleikkaus lonkkaan. Kyseinen asiakas oli keksinyt rakentaa kyynärsauvatelineen. Näitä telineitä oli kolme: yksi makuuhuoneessa, yksi keittiössä ja yksi olohuoneessa. Telineessä kyynärsauvat pysyivät pystyssä, eikä niitä tarvinnut kurkotella lattialta. Ja kyseisestä asiakkaalta oli siis kurkottelu kielletty lonkkaleikkauksen vuoksi.
Rollaattori vai kyynärsauvat – pohdintaa
Kyynärsauvat ovat kevyempi ja haastavampi vaihtoehto rollaattorille. Jos tasapaino on riittävä kyynärsauvoille, kannattaa kyynärsauvat valita ennen rollaattoria. Rollaattoria käytettäessä yläraajojen kuormitusta ei tule yhtä paljon, kuin kyynärsauvojen kanssa. Esimerkiksi reumaatikoilla rollaattori saattaa olla parempi vaihtoehto kuin kyynärsauvat, vaikka tasapaino olisi riittävä kyynärsauvojen käyttöön. Rollaattorin kanssa liikkuessa voi tarvittaessa istahtaa rolllaattorissa olevalle tasolle.
Rollaattorin ja kyynärsauvojen lisäksi on olemassa vielä lisää vaihtoehtoja, jos kumpikaan kävelyn näistä ei sovellu juuri sinulle. Pyydä fysioterapeutin ohjausta apuvälineen tarpeen arvioinnissa sekä sen käytössä ja valinnassa.
Marjut Niska
mennessä LSKuntoutus | heinä 22, 2021 | Blogi
Lonkkamurtuma on ikääntyneillä yleinen kaatumisen aiheuttama murtuma. Tässä blogissa kerron sinulle miten fysioterapia voi oikea-aikaisesti toteutettuna vaikuttaa positiivisesti ikääntyneen kotona pärjäämiseen sekä elämän laatuun lonkkamurtuman jälkeen. Tämä kirjoitus perustuu aitoon asiakastapaukseen. Henkilön tietosuojan vuoksi nimi on muutettu ja sairauksia tai muita mahdollisia tarkempia tietoja ei luonnollisesti tuoda esille. Kirjoitus on julkaistu asiakkaan luvalla.
Lonkkamurtuman aiheuttama fysioterapian tarve
Aune asuu yksin kerrostaloasunnossa. Tässä blogissa käsittelemäni fysioterapiajakson aikana hän oli iältään 80-vuotias. Ennen tapaturmia hän oli ollut täysin itsenäinen, liikkui ilman apuvälineitä ja ajoi myös autolla.
Ongelmat alkoivat kun Aune putosi tuolilta ja hän sai useamman nikamamurtuman lannerankaansa. Tämä tapaturma aiheutti hänelle kipujen lisäksi ongelmia liikkumisessa. Kipujen vuoksi Aune joutuo käyttämään sisätiloissa liikkuessaan apuvälinettä ja liikkuminen oli hyvin vähäistä. Putoamistapaturman jälkeen Aune joutui käymään useamman kerran terveyskeskuksen osastolla eri mittaisia ajanjaksoja muutaman kuukauden ajanjaksolla.
Noin puolen vuoden päästä tuolilta putoamisestaan Aune kaatui kotonaan, jolloin hänelle tuli reisiluun kaulan murtuma, josta käytetään yleisesti nimitystä lonkkamurtuma. Käypä Hoito -suosituksen mukaan lonkkamurtuma on merkityksellisin avuntarpeeseen ja pitkäaikaishoitoon johtava sairaus ikäihmisillä. Suomessa lonkkamurtumia leikataan vuosittain n. 6000 kpl.
Kaksi kuukautta lonkkamurtuman leikkauksesta Aune oli Lapin Seniorikuntoutukseen yhteydessä. Hän oli saanut lääkäriltä Kelan tutukimus- ja hoitomääräyksen eli lähetteen fysioterapiaan, jolloin hän sai fysioterapian maksuista pienen korvauksen Kelalta.
Lonkkamurtuman fysioterapiajakson alku
Fysioterapia aloitettiin kotikäynteinä. Alkutilanne Aunella oli seuraava: hän liikkui sisällä eva-telineen kanssa, pääsi kohtuullisesti omatoimisesti siirtymään sänkyyn ja sieltä pois sekä oli omatoiminen myös muissa päivittäisissä toiminnoissa. Aune ei kuitenkaan käynyt ulkona ja koki olevansa eristäytynyt muusta yhteiskunnasta. Hänen luonaan vieraili ajoittain ystäviä ja sukulaisia.
Alkukartoituksen jälkeen Aunen kanssa sovittiin kotiharjoitusohjelmasta. Aune oli saanut sairaalasta harjoitusohjeita, mutta kertoi että hänen ei ole niitä tullut tehtyä. Lähtökohta kuntoutukselle oli että hän tekisi päivittäin omatoimisesti harjoitteita.
Fysioterapia sisälsi alussa siirtymisten (sängystä ylösnousu, sänkyyn meneminen, tuolilta ylösnousu jne,) turvallista harjoittelua, kävelyharjoituksia eva telineen kanssa sisällä sekä kotiharjoitusohjelman liikkeiden läpikäymistä ja niiden toistomäärän ja haastavuuden arviointia. Kuntoutumisen edetessä fysioterapian sisältöön lisättiin myös tasapaino- ja lihasvoimaharjoitteita.
Kävelyssä huomio kiinnitettiin oikean kävelytekniikan löytymiseen (askelpituus, askel leveys, symmetrisyys jne.) ja kävelyryhtiin. Apuvälineiden käyttäminen johtaa usein ylävartalon ryhdin kaatumiseen eteenpäin ja heikentää siten tasapainoa.
Edellä mainituilla harjoitteita tehtiin kolme viikkoa. Kahtena ensimmäisenä viikkona fysioterapia toteutettiin kaksi kertaa viikossa ja sen jälkeen kerran viikossa, koska Aune oli ottanut täyden vastuun kotiharjoitteiden toteuttamisesta. Kuntoutuminen eteni siis hyvin ja harjoitteiden tekeminen helpottui koko ajan.
Lonkkamurtuman jälkeinen kävelyharjoittelu
Tärkeä vaihe Aunen kuntoutumisessa oli eva -telineestä luopuminen. Liikkumisen harjoitteet tehtiin sillä sisätiloissa. Eva telineestä luopumista työstettiin ottamalla kyynärsauvat rinnalle toisiksi liikkumisen apuvälineiksi. Tämä siirtymävaihe, eva-telineestä kyynärsauvoihin, oli Aunen mielestä pelottavan tuntuinen. Kaatumisten jälkeen jää helposti kaatumisen pelko ja kun vielä tottuu liikkumaan tukevampien apuvälineiden kanssa, voi alussa tuntua kevyemmät liikkumisen apuvälineet – tässä tilanteessa kyynärsauvat – turvattomilta.
Aluksi kyynärsauvoilla tehdyt kävelyharjoitukset toteutettiin fysioterapia käynnillä. Aunen kävely kyynärsauvojen kanssa oli heti vakaata ja turvallisen oloista. Kannustin Aunea liikkumaan sisätiloissa myös omalla ajallaan kyynärsauvoilla, mutta hän koki asian siinä hetkessä liian pelottavalta kaatumisen pelon vuoksi. Aune ei tässä vaiheessa tarvinnut enään kotihoitoa, joten omalla ajalla hän harjoitteli kävelyä kyynärsauvojen kanssa ystävien ja sukulaisten läsnä ollessa.
Siirtyminen kokonaan eva-telineestä kyynärsauvoihin tapahtui pikkuhiljaa totuttautumalla ja tasapainoharjoittelun kautta. Sisätiloissa kävelystä siirryttiin portaissa liikkumiseen kahden kyynärsauvan kanssa. Tämä oli Aunen tapauksessa tärkeää, koska talosta ei päässyt pääovesta ulos kulkematta portaita.
Seuraava askel portaissa liikkumisessa oli siirtyminen vain yhden kyynärsauvan käyttöön. Lähdimme sään salliessa myös käymään ulkona kävelylenkillä kyynärsauvojen kanssa. Aune kävi myöhemmin myös ystävien kanssa ulkoilemassa sauvojen kanssa.
Fysioterapiajakson loppu ja jatkosuunnitelmat
Aune teki kuntoutusmisjakson aikana kotiharjoitteita ahkerasti. Niiden sisältöä muutettiin haastavammiksi kuntoutumisen edetessä ensin toistomäärien lisäämisellä ja myöhemmin kuminauhan ja mansetti-painon avulla.
Viimeinen terapiakäynti toteutettiin yrityksemme terapiatilassa, jossa kokeilimme lihaskuntoliikkeiden tekemistä laitteiden avulla. Aune koki laitteiden kanssa harjoittelun hyvän tuntuiseksi ja sovimme että hän jatkaa kuntoutumista kotona annettujen lihasvoima- ja liikkuvuus harjoitteiden mukaan ja lisäksi alkaa käymään lihaskuntoryhmässämme kerran viikossa. Lihasvoimaharjoittelu laitteiden kanssa on tärkeää harjoitteiden tehon saamiseksi riittävän haastavaksi.
Aunen fysioterapiajakson pituus oli 10 kertaa ja se toteutettiin kahden peräkkäisen kuukauden aikana. Aune tykästyi lihaskunto ryhmässä käymisestä niin paljon että on käynyt jo useamman vuoden ajan 2-3 kertaa viikossa ryhmässämme. Hän kuntoutui autolla ajavaksi ja tänä päivänä ollessaan 86-vuotias hän asuu kotona ja liikkuu sisällä ilman apuvälinettä ja ulkona kävelysauvojen tai yhden kyynärsauvan kanssa.
Ajatuksia lopuksi
Tässä asiakas tapauksessa nousee hyvin esille miten paljon voidaan vaikuttaa kuntoutuksella ikäihmisen elämään positiivisesti, kun asiat tapahtuvat oikea aikaisesti ja molemmat osapuolet kantavat oman vastuunsa kuntoutumisjaksolla. Onkin tärkeää että kuntoutumisessa on mukana ammattilainen, joka kannustaa ja haastaa asiakasta etenemään kuntoutumisessa sekä ymmärtää ikääntymiseen liittyvät tekijät kuntoutumisessa. Ja vielä tärkeämpää on että asiakas on motivoitunut tekemään oman osuutensa kuntoutumisen suhteen, koska kukaan ei toisen puolesta voi harjoitteita tehdä.
Maria Rantonen
fysioterapeutti, geriatrisen kuntoutuksen erityisosaaja
