mennessä LSKuntoutus | marras 1, 2021 | Blogi
Kumpi on parempi apuväline liikkumiseen, rollaattori vai kyynärsauvat? Tästä olen nähnyt väittelyitä facebookin ryhmäpalstoilla ja myös asiakkaat tätä pohtivat. Tässä blogitekstissä käsittelenkin rollaattoria ja kyynärsauvoja liikkumisen apuvälineinä yleisesti sekä oman työkokemukseni kautta.
Liikkumisen apuvälineen arvioinnista
Tein 3 vuotta sitten töitä fysioterapeuttina eräällä kuntoutusosastolla. Apuvälinetarvetta arvioitiin yksilöllisesti kunkin asiakkaan kohdalla. Olin mukana lääkärin kierrolla, jolloin keskustelimme yhdessä aiheesta lääkärin, sairaanhoitajan ja joskus myös ylilääkärin kanssa. Apuvälineen valinta ja käytön ohjaus ei aina ole niin yksinkertaista. Tuohon aikaan, kun olin vastavalmistunut fysioterapeutti, kokeneiden kollegoiden tuki oli tärkeää ja sain paljon oppia/neuvoja muilta fysioterapeuteilta ja kuntohoitajilta.
Apuvälineen käytön on tarkoitus ehkäistä ontumista sekä kipua lisäävää liikemallia kävellessä. Apuvälineen on tarkoitus mahdollistaa mahdollisimman itsenäinen arki ja selviytyminen päivittäisistä toiminnoista. Apuvälinettä tulisi käyttää vain silloin, kun se on tarpeellinen.
Rollaattoriin, jota kutsutaan myös kävelytelineeksi, liittyy usein ennakkoluuloja ja ajatuksia vanhenemisesta. Rollaattorin käyttöönottoa vältellään ja joskus jopa kohtalokkain seurauksin.
Nykypäivänä rollaattori valikoima on hyvin laaja ja visuaalinen. Apuvälinemarkkinoilla rollaattoria on kehitetty paljon. Pitkälle on tultu siitä Eslan ensimmäisestä potkukelkasta, joka kehitettiin Ruotsissa 80-luvulla.
Tätä ensimmäistä rollaattoria eli puista Esla kävelykelkkaa olen aikoinaan käyttänyt kuntoutustyössä. Kyseinen apuväline otettiin käyttöön muistisairaalla rouvalla, jonka ranne ja olkapää olivat murtuneet. Asiakas ei yhdellä kädellä saanut tarpeeksi tukea tasapainoon rollaattorista/kyynärsauvasta, mutta puisen kävelykelkan kanssa liikkuminen saatiin aloitettua.
Kyseinen kelkka oli ollut kukkatelineenä osaston käytävällä pitkään, mutta sitä kokenut kuntohoitaja minua vinkkasi kokeilemaan. Ja näin asiakas saatiin liikkeelle ja kävely alkoi taas sujua pikkuhiljaa. Kelkan kanssa kääntyminen ei onnistunut ilman apua, mutta suoraan liikkuminen sujui hyvin. Aloitimme lyhyistä kävelymatkoista. Myöhemmin asiakas käytti rollaattoria ja lopulta kuntoutui ilman apuvälineitä liikkuvaksi. Hän asui omakotitalossa, jossa oli portaita, jonka vuoksi ilman apuvälineitä liikkuminen tai vähintään kyynärsauvojen käyttö oli kotiuttamisen ehtona.
Rollaattorin voi saada lainaksi paikallisesta apuvälinekeskuksesta jos lääkinnälliset kriteerit täyttyvät. Valtakunnallisessa apuvälineiden luovutusperusteet oppaassa sanotaan seuraavaa:
- Kävelyteline voidaan luovuttaa lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä, kun liikkuminen sairauden tai vamman seurauksena on alentuneen toimintakyvyn vuoksi ilman tukea oleellisesti alentunut.
- Kevyemmistä apuvälinevaihtoehdoista ei ole riitävästi apua (sauvat, keppi).
- Kävelyteline lisää asiakkaan itsenäistä suoriutumista kotona ja/tai kodin ulkopuolella.
Rollaattorin kanssa kävellessä, jäävät pois ylävartalon kierrot. Luonnollisesti kävellessä ylävartalosta tulee käsistä myötäliikkeet alaraajoille sekä ylävartalon kierto. Erityisesti rollaattorikävelijän tulisi harjoittaa ylävartalon kiertoja ja venyttelyä, jotta ylävartalo ei pääse jumittumaan.
Rollaattori karkaa helposti liian kauas ja kävelystä tulee etukumaraa. Onkin tärkeää muistaa, että rollaattori pysyy lähellä vartaloa liikkuessa. Nykypäivänä rollaattorit ovat kevyitä työntää, mutta jos lihaskunto on heikko, saattaa rollaattori aiheuttaa kuormitusta heikkoon lantionpohjaan. Lantionpohjan harjoittelu rollaattorin käyttäjillä on myös tärkeä huomioida.
Kyynärsauvat apuvälineenä
Kyynärsauvojen tarpeen arviointi ja valinta tapahtuvat useimmiten muualla kuin tulevassa käyttöympäristössä. Kyynärsauvoilla liikkuminen haastaa tasapainoa. Apuvälineitä kokeiltaessa ja testattaessa on tärkeää harjoitella liikkumista erilaisilla alustoilla, erilaisissa tiloissa ja eri toiminnoissa, kuten istuutuessa ja seisomaan noustessa. Vaikka tasapaino olisi riittävän hyvä kyynärsauvojen käyttöön voi yläraajojen kipu/murtumat/toimintarajoitteet estää niiden käytön.
Kyynärsauvoilla pääsee liikkumaan portaita. Jos asiakkaalla on portaita kotona/omassa elinympäristössä, tulee niissä kävelyä harjoitella kyynärsauvojen kanssa. Käytin ohjatessa muistisääntönä lausetta ”kipeä alaraaja on aina alemmalla askelmalla”. Portaita ylös kävellessä tuodaan terve alaraaja ensin askelmalle sauvojen kanssa. Portaita alas mentäessä tuodaan ensin kipeä alaraaja alemmalle askelmalle sauvojen kanssa.
Kyynärsauvoilla kävellessä on muutama eri tyylivaihtoehto. Kaksipiste kävelyssä tuodaan sauvat ja kipeä jalka parina ja astutaan terveellä ”ohi”, nelipiste kävelyssä tuodaan vastakkainen ylä- ja alaraaja parina eteenpäin. Yhtä kyynärsauvaa käytettäessä, tuodaan kyynärsauva kipeän jalan vastakkaiselle puolelle. Välillä tv-ohjelmissa näkee, että keppi/kyynärsauva on tuotu samalla puolelle kehoa kipeän alarajaan kanssa, jolloin jalka ja keppi liikkuvat parina. Tämä ei tue kävelyn luonnollista liikemallia ja saattaa aiheuttaa lisää kipua.
Tein aikoinaan kotikäyntiä kotihoidon fysioterapeuttina asiakkaan luona, jolle oli tehty tekonivelleikkaus lonkkaan. Kyseinen asiakas oli keksinyt rakentaa kyynärsauvatelineen. Näitä telineitä oli kolme: yksi makuuhuoneessa, yksi keittiössä ja yksi olohuoneessa. Telineessä kyynärsauvat pysyivät pystyssä, eikä niitä tarvinnut kurkotella lattialta. Ja kyseisestä asiakkaalta oli siis kurkottelu kielletty lonkkaleikkauksen vuoksi.
Rollaattori vai kyynärsauvat – pohdintaa
Kyynärsauvat ovat kevyempi ja haastavampi vaihtoehto rollaattorille. Jos tasapaino on riittävä kyynärsauvoille, kannattaa kyynärsauvat valita ennen rollaattoria. Rollaattoria käytettäessä yläraajojen kuormitusta ei tule yhtä paljon, kuin kyynärsauvojen kanssa. Esimerkiksi reumaatikoilla rollaattori saattaa olla parempi vaihtoehto kuin kyynärsauvat, vaikka tasapaino olisi riittävä kyynärsauvojen käyttöön. Rollaattorin kanssa liikkuessa voi tarvittaessa istahtaa rolllaattorissa olevalle tasolle.
Rollaattorin ja kyynärsauvojen lisäksi on olemassa vielä lisää vaihtoehtoja, jos kumpikaan kävelyn näistä ei sovellu juuri sinulle. Pyydä fysioterapeutin ohjausta apuvälineen tarpeen arvioinnissa sekä sen käytössä ja valinnassa.
Marjut Niska
mennessä LSKuntoutus | maalis 11, 2021 | Blogi
Tässä blogissa kerron sinulle nivelrikosta. Keskityn tekstissäni lonkka- ja polvinivelen nivelrikkoon. Kerron blogissa nivelrikon oireista, fysioterapian sisällöstä sekä omahoidon merkityksestä nivelrikon hoidossa.
Nivelrikko ja sen oireet
Nivelrikko (artroosi) on maailman yleisin nivelsairaus. Lonkan nivelrikon esiintyvyys on 25,3% ja polven nivelrikon esiintyvyys on 45,7%. Nivelrikko on seurausta useista eri tekijöistä, jotka vaikuttavat nivelten rakenteeseen sekä toimintaan. Nykykäsityksen mukaan nivelrikko vaikuttaa niin nivelrustoon ja sen alla olevaan luuhun, nivelsiteisiin, nivelkapseliin, nivelkalvoon sekä niveltä ympäröiviin lihaksiin. Nivelrikossa nivelpinnan alainen luu muuttuu normaalia paksummaksi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että luun paksuuntuminen alkaa ennen nivelruston kulumista, mikä on merkki siitä, että nivelpinnan alainen luu on oleellinen osa nivelrikon kehittymistä. Lisäksi on myös näyttöä siitä, että nivelpinnan alaisen luun aineenvaihdunta kiihtyy ennen varsinaisen nivelrikon alkamista. (Murphy ym. 2010; Hunter ym. 2006; Moskowitz 2009.)
Polven nivelrikko on etenevä vaiva. Polven nivelrikon riskitekijöitä ovat polvinivelen tulehdukset, ikääntyminen, ylipaino, virheasennot, kuormittava työ, traumat sekä perimä. Polven nivelrikon oireita ovat rasituksessa ilmenevä kipu, joka painottuu polvinivelen sisäpuolelle, aamujäykkyys sekä pitkään istumisen jälkeen liikkeelle lähtiessä sekä turvotus. Kävely voi vaikeutua ja kipua voi esiintyä erityisesti porraskävelyn yhteydessä. Polven nivelrikon fysioterapeuttinen hoito painottuu polviniveltä tukevien lihasten harjoittamiseen, kivun lievitykseen, mahdollisen ylipainon vähentämiseen sekä tarvittaessa apuvälineiden käytön opetteluun. Fysioterapialla on mahdollista hidastaa taudin etenemistä sekä ylläpitää toimintakykyä ennen mahdollista tekonivelleikkausta. (Kettunen ym. 2013; Käypä hoito -suositus 2014; Artz ym. 2015.)
Lonkan nivelrikkoa lisääviä riskitekijöitä ovat ikääntyminen, kuormittava liikunta ja työ, ylipaino, aiemmat vammat sekä perintötekijät. Lonkan nivelrikkoon liittyy myös kudosten muutoksia jotka alkavat nivelruston häviämisenä ja muutoksia voidaan havaita myös lonkkaniveltä ympäröivissä lihaksissa. Lonkkanivelen rusto- ja luumuutosten seurausten takia lonkkaniveltä ympäröivä nivelkapseli paksuuntuu sekä jäykistyy. Lonkan nivelrikossa yleisempiä oireita ovat kipu, nivelen liikerajoitukset sekä jäykkyys. Lonkan nivelrikko haittaa toimintakykyä ja liikkuvuuden vähentyminen voi esimerkiksi vaikeuttaa pukeutumista. (Hunter ym. 2006; Kettunen ym. 2013; Käypä hoito -suositus 2014.)
Nivelrikko
Lonkka- ja polvinivelen nivelrikon fysioterapia
Fysioterapian osalta vähintään 12-viikkoa kestävä kuntoutusjakso sisältäen ohjausta ja neuvontaa voi helpottaa nivelrikon oireita, parantaa toimintakykyä sekä siirtää leikkauksen tarvetta. Suositusten mukaan terapeuttista harjoittelua sisältävä kuntoutus tulisi olla ensisijaisena hoitomuotona lonkan- ja polven nivelrikossa. Nivelrikon kuntouksessa pääpaino on terapeuttisessa harjoittelussa, jossa ylläpidetään nivelten liikkuvuutta sekä lihasvoimaa. Muilla fysioterapeuttisilla menetelmillä voidaan lievittää oireita. Esimerkiksi manuaalinen terapia yhdistettynä terapeuttiseen harjoitteluun saattaa vähentää kipua sekä vaikuttaa toimintakykyyn parantavasti. Fysioterapiassa itsehoidon ohjauksella tarkoitetaan niitä ohjeita ja neuvoja miten asiakas voi itse hoitaa omia oireitaan ja näitä keinoja voi olla esimerkiksi sopivat liikuntamuodot, kivun hallintakeinot, painonpudotukseen tai ruokavalioon liittyvät asiat. Itsehoidon yhtenä tarkoituksena on lisätä pystyvyyden tunnetta sekä vähentää liikkumisen pelkoa. (Fransen ym. 2015; Kettunen ym. 2013; Käypä hoito -suositus 2014; Svege ym. 2015; Baert ym. 2017.)
Terapeuttinen harjoittelu sekä säännöllinen liikunta ovat tärkeimmässä roolissa nivelrikon hoidossa ja liikuntaharjoittelua suositellaan kaikille nivelrikon oireista kärsiville koska liikunnan vaikutuksista on eniten näyttöä. Lihasvoima-, tasapaino-, sekä liikkuvuusharjoittelulla on havaittu olevan eniten vaikutusta lonkan nivelrikossa toimintakyvyn osalta. Lihasvoimaharjoittelu vaikuttaa suoraan toimintakykyyn esim. portaissa kävelyyn, tuolilta nousuun sekä kävelynopeuteen. Lisäksi vedessä tehtävillä harjoitteilla on selviä hyötyjä ja on hyvä harjoitusmuoto nivelrikon kuntoutuksessa. Myöskään kivun tunteesta kuntoutuksen aikaisessa harjoittelussa ei ole todettu olevan haittaa koska pienen kivun kanssa tehty harjoittelu saattaa jopa tuoda parempia tuloksia kuin täysin kivuton harjoittelu. (Batterham ym. 2011; Beselga ym. 2016; Bieler ym. 2014. Al-Qubaeissy ym. 2013; Smith ym. 2017.)
Fysioterapia on tärkeässä roolissa nivelrikon hoidossa. Fysioterapeutin vastaanotolla tehdään aluksi perusteellinen tutkimus oireiden ja ongelmien arvioimiseksi ja selvittämiseksi. Asiakkaan tavoitteiden pohjalta suunnitellaan sopiva yksilöllinen harjoitusohjelma sekä liikkeet. Oletko aktiivisesti etsinyt itsellesi monipuolisia kivunhallintakeinoja, joilla voisit saada kipuasi paremmin hallintaan?
Jaakko Hyvärinen, fysioterapeutti (YAMK)
Lähteet: Al-Qubaeissy, K., Fatoye, F, Goodwin, P. & Yohannes, A. 2013. The effectiveness of hydrotherapy in the management of rheumatoid arthritis: a systematic review. Musculosceletal Care. 11:3-18. https://doi.org/10.1002/msc.1028
Artz, N., Elvers, K., Lowe, C., Sackley, C., Jepson, P. & Beswick, A. 2015. Effectiveness of physiotherapy exercise following total knee replacement: systematic review and meta-analysis. BMC Musculosceletal Disorders. 16:15. https://doi.org/10.1186/s12891-015-0469-6.
Baert, I., Meeus, M., Mahmoudian, A., Luyten, F., Nijs, J., Sabine, M & Ver-schueren, S. 2017. Do Psychosocial Factors Predict Muscle Strength, Pain, or Physical Performance in Patients With Knee Osteoarthritis? JCR: Journal of Clin-ical Rheumatology. 23(6):308–316. https://doi.org/10.1097/RHU.0000000000000560.
Batterham, S., Heywood, S. & Keating, J. 2011. Systematic review and meta-analysis comparing land and aquatic exercise for people with hip or nee arthritis on function, mobility and other health outcomes. BMC Musculoskeletal Disorders 2011, 12:123. https://doi.org/10.1186/1471-2474-12-123.
Beselga, C., Neto, F., Alburquerque-Sendín, F., Hall, T. & Oliveira-Campelo, N. 2016. Immediate effects of hip mobilization with movement in patients with hip os-teoarthritis: a randomised controlled trial. Man Ther. 2016; 22: 80– 85. https://doi.org/10.1016/j.math.2015.10.007.
Bieler, T., Magnusson, S., Kjaer, M. & Beyer, N. 2014. Intra-rater reliability and agreement of muscle strength, power and functional performance measures in patients with hip osteoarthritis. J Rehabil Med. 2014;46:997–1005. Viitattu 8.4.2018. Doi: https://doi.org/10.2340/16501977-1864
Fransen, M., McConnell, S., Harmer, A.R., Van der Esch, M., Simic, M., Bennell, K.L. 2015. Exercise for OA of knee. Cochrane Database Syst Rev 2015; 1: CD004376. https://doi.org/10.1002/14651858.cd004376.pub2
Hunter, D. & Felson, D. Osteoarthritis – Clinical review. BMJ 2006;332:639–42. https://doi.org/10.1136/bmj.332.7542.639
Kettunen, J., Salo, P., Ulaska, M., Kangas, H. & Ahola, S. 2013. Polven ja lonkan nivelrikon fysioterapia. Suomen Fysioterapeutit ry. http://www.terveysportti.fi/dtk/sfs/avaa?p_artikkeli=sfs00001.
Käypä hoito -suositus. 2014. Polvi- ja lonkkanivelrikko. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ortopediyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2014. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50054#K1.
Moskowitz, R. W. 2009. The Burden of Osteoarthritis: Clinical and Quality-of-Life Issues. American Journal of Managed Care. 2009;15:S223-S229. https://www.ajmc.com/view/a235_09sepmoskowitzs223to229
Murphy, L., Helmick, C., Scwartz, T., Renner, J., Tudor, G., Koch, G., Dragomir, A., Kalsbeek, W. Luta, G., Jordan, J. 2010. One in four people may develop sympto-matic hip osteoarthritis in his or her lifetime. National Institutes Of Health. Osteoarthritis Cartilage. 2010 November; 18(11): 1372–1379. https://doi.org/10.1016/j.joca.2010.08.005.
Smith, B., Hendrick, P., Smith, T., Bateman M., Moffatt, F., Rathleff, M., Selfe, J. & Logan, P. 2017. Should exercises be painful in the management of chronic mus-culoskeletal pain? A systematic review and meta-analysis. Br J Sports Med. 2017 Dec; 51(23): 1679–1687. https://dx.doi.org/10.1136%2Fbjsports-2016-097383.
Svege, I., Nordsletten, L., Fernandes, L. & Risberg, M. 2015. Exercise therapy may postpone total hip replacement surgery in patients with hip osteoarthritis: a long-term follow-up of a randomised trial. Ann Rheum Dis. 2015; 74: 164– 169. https://doi.org/10.1136/annrheumdis-2013-203628.
Kuvan lähde: https://www.freepik.com/free-photo/elderly-woman-sitting-wheelchairs-with-knee-pain_2888804.htm#query=knee-pain&position=8
